EMDR

EMDR-MENETELMÄN SYNTY

NOPEUTETTU INFORMAATION PROSESSOINTI MALLI

EMDR HOIDON KAHDEKSAN
VAIHETTA


ASIAKKAAN HISTORIA JA
HOIDON SUUNNITTELEMINEN


VALMISTELUVAIHE

TRAUMATAPAHTUMAN
SUBJEKTIIVINEN ARVIOINTI


POISHERKISTÄMINEN

JUURRUTTAMINEN

KEHON TARKISTAMINEN

LOPETTAMINEN

UUDELLEENARVIOINTI

KÄYTÄNNÖN KOKEMUKSIA
1. ESIMERKKI
2. ESIMERKKI
3. ESIMERKKI


Free Counter
Kävijälaskuri avattu 07.05.2012






EMDR - lähestymistapa psyykkisten traumojen hoidossa

EMDR on terapeuttinen lähestymistapa, jota käytetään yleisesti psyykkisten traumojen hoidossa myös Suomessa. Menetelmässä yhdistyy useiden erilaisten terapiasuuntausten puolia. EMDR on monivaiheinen ja erittäin asiakaskeskeinen hoitotapa, joka on alkujaan kehitetty traumaperäisen stressihäiriön (PTSD) ja traumatisoituneen muistin hoitoon. Nykyisin hoitoa käytetään paljon laajemmin muun muassa lentopelon, uhkapelin, erilaisten suorituspaineiden, ahdistuksen, surun, persoonallisuushäiriöiden, fobioiden ja paniikkihäiriöiden, sekä onnettomuuksien ja luonnonmullistusten aiheuttamien muistojen hoidossa.


Haitallisten muistojen uudelleen käsittely


Perusajatuksena on, että EMDR nopeuttaa haitallisten muistojen käsittelyä. EMDR liittyy samaan mekanismiin, jolla psyykkinen trauma syntyy. Traumaattisen tapahtuman aikana ihmisen tietojen käsittely ei toimi normaalisti, vaan aivojen oma tiedonkäsittelyjärjestelmä joutuu epätasapainoon, ikään kuin oikosulkuun. EMDR-hoidon avulla jumiutunut muistiaines alkaa prosessoitua uudelleen jolloin muiston käsittely helpottuu, ja normaali, luonnollinen tapa käsitellä muistoa aktivoituu. EMDR mukaileekin automaattista ja luonnollista tapaa käsitellä elämystodellisuuteen liittyviä muistoja. (Vertaa REM-uni, REM rapid eye movements, nopeiden silmänliikkeiden univaihe, jonka aikana silmät liikkuvat nopeasti puolelta toiselle). EMDR-hoidon tärkeimpänä päämääränä on vapauttaa asiakas menneisyyden haitallisista muistoista siten, että hän saa takaisin kyvyn tehdä positiivisia ja joustavia valintoja nykyisyydessä.


EMDR menetelmän synty

EMDR -menetelmän kehittäjä psykologi, fil.tri Francine Shapiro kuvaa menetelmän syntyä sattumanvaraisena havaintona, jonka hän teki toukokuussa 1987. Hän käveli ahdistuneena puistossa, pysähtyi katsomaan liikkuvia puun lehtiä ja huomasi, että jotkut häiritsevät ajatukset olivat yhtäkkiä hävinneet hänen mielestään. Hän myös havaitsi, että kun hän ajatteli uudelleen aiemmin häirinneitä asioita, ne eivät enää tuntuneet niin merkityksellisiltä ja häiritseviltä. Se mikä sai hänen huomionsa kiinnittymään ko. asiaan oli, että häiritsevät ajatukset olivat kadonneet ja muuttuneet ilman tietoista pyrkimystä. Hän alkoi erityisen tarkkaan havainnoida, mikä oli mahdollisesti saanut muutoksen aikaan. Hän huomasi, että kun häiritsevät ajatukset tulivat hänen mieleensä, hänen silmänsä alkoivat spontaanisti liikkua vinosti ylös - alas suunnassa.



Tästä eteenpäin tri Shapiro alkoi järjestelmällisesti tutkia nopeiden silmänliikkeiden vaikutuksia muilla ihmisillä. Seuraavan puolen vuoden aikana hän kokeili menetelmän eri variaatioita noin 70 ihmisen kanssa, jonka jälkeen hän kehitti standardoidun menettelytavan.

EMDR menetelmän synnyllä ei siis ollut teoreettisia perusteita, vaan Shapiro huomasi sattumalta, että nopea, toistuva silmänliike vähentää voimakkaasti ahdistusta ja sen jälkeen, pohjautuen tähän kokemukseen, hän kehitti terapeuttisen lähestymistavan täydentämään tätä löytöä.

PALAA ALKUUN

Nopeutettu informaation prosessointi -malli

Nopeutetun informaation prosessointimallissa lähtökohtana on, että sisäinen informaation prosessointisysteemi on muotoutunut fysiologisesti helpottamaan mielenterveyttä paljolti samalla tavalla kuin mitä ruumis tekee parantaakseen itsensä, kun se on haavoittunut. Paranemisprosessissa on siis mukana aivojen neurobiologinen mekanismi. Eli normaaleissa olosuhteissa, kun kyseessä ovat ihan tavalliset arkipäivän asiat, informaatio muokkautuu aivoissa adaptiiviseksi ratkaisuksi, joka johtuu siitä, että fysiologinen systeemi pyrkii neurologiseen tasapainoon.

Adaptiivisella ratkaisulla tarkoitetaan sitä, että ihminen koko ajan liittää tapahtumien ja kokemusten eri puolia yhteen ja siten kokemus integroidaan eli yhdistetään positiiviseen, emotionaaliseen ja kognitiiviseen toimintatapaan. Olennaista on, että se mikä on hyödyllistä, opitaan ja varastoidaan sopivan affektin eli aistimuksen kanssa myöhempää tulevaisuudessa tapahtuvaa käyttöä varten. Esimerkiksi jos arkielämässä tapahtuu jotain ikävää, joka vaivaa mieltä, informaatio prosessoituu siten, että asiaa ajatellaan, siitä puhutaan ja siitä nähdään unia. Jonkin ajan kuluttua asia ei enää vaivaa mieltä ja kokemus on muuttunut positiiviseksi voimavaraksi seuraavia tilanteita varten.


Epänormaalisti varastoitunut tieto aiheuttaa toimintahäiriötä

Silloin kun ihminen kokee vakavan psyykkisen trauman, näyttää siltä, että hermoston tasapaino muuttuu, mikä johtuu ehkä kemiallisista muutoksista aivoissa. Tästä epätasapainosta johtuen systeemi ei pystykään toimimaan ja prosessoimaan informaatiota kuten tavallisissa arkipäivän tilanteissa ja se jää häiritsevään, prosessoimattomaan muotoon tavallisimmin alkuperäisinä kuvina, ääninä, affekteina ja fyysisinä tuntemuksina. Tieto ei pysty varastoitumaan muistiin normaalisti, vaan traumatapahtuman aikana koettuina uskomuksina, tunteina, mielikuvina ja kehon reaktioina. Niinpä traumatisoituneella traumamuistot saattavat pysyä useita vuosia täysin muuttumattomina eikä uutta oppimista tai oireiden lievenemistä ole havaittavissa.

Myöhemmin joko sisäiset tai ulkoiset ärsykkeet, niin sanotut triggerit, eli laukaisevat tekijät aktivoivat alkuperäisen materiaalin, joka on varastoituneena alkuperäisessä tilariippuvaisessa muodossa. Tämä prosessoimaton materiaali ja muistot tulevat esille painajaisunina, takaumina ja väkisin mieleen tunkeutuvina oireina, jotka kaikki ovat osa traumaperäistä stressihäiriötä.

Oletuksena on, että EMDR -hoidossa silmänliikkeet tai vaihtoehtoiset ärsykkeet, kuten ääni- tai kosketusärsykkeet, laukaisevat fysiologisen mekanismin, joka puolestaan aktivoi informaation luonnollisen prosessointi -systeemin. Kun EMDR -hoidossa asiakasta pyydetään palauttamaan mieleen muiston vaikein hetki traumasta, samalla mahdollisesti luodaan yhteys nykyhetken tietoisuuden ja aivojen traumaa tallentavan osan välille. Jokaisella silmänliikesarjalla liikutetaan häiriintynyttä informaatiota kohti sopivia neurofysiologisia reittejä kunnes muisto ei tunnu enää häiritsevältä. Onnistunut uudelleen prosessointi muuttaa häiritsevää muistoa sellaiseksi, joka ei ole enää tunnetasolla ahdistava ja sen lisäksi asiakas voi liittää sen osaksi elämänhistoriaansa.

Bessel van der Kolkin neuropsykologisissa tutkimuksissa on saatu tukea näkemykselle, että EMDR vaikuttaa sekä neurobiologisesti että psykologisesti. Kun on käytetty traumatisoituneiden ihmisten aivojen PET-kuvausta (positroni emissio tomografia), van der Kolk on havainnut, että kolmen EMDR -istunnon jälkeen merkittävä epätasapaino traumatisoituneen aivojen reunalla on korjaantunut. Tämä oli todennettavissa muun muassa tiettyjen aivokuorikerrosten sekä puhealueen lisääntyneenä aktivaationa. Edellä mainittu saa aikaan sen, että traumatisoituneelle tulee realistisempi näkemys siitä, mikä on oikea, todellinen uhkatilanne ja mikä taas on havaittu, kuviteltu tai tulkittu uhkatilanne.






PALAA ALKUUN


EMDR -hoidon kahdeksan vaihetta


EMDR hoito koostuu kahdeksasta vaiheesta. EMDR hoitoon tulee aina sisältyä hoitosuunnitelma eikä menetelmää pidä koskaan käyttää ilman terapeutin asianmukaista koulutusta, asiakkaan valmistelemista EMDR- hoitoon ja mahdollisuutta arvioida jälkeen päin hoitoa.


Asiakkaan historia ja hoidon suunnitteleminen


Tehokas EMDR hoito ei pidä sisällään ainoastaan sitä, kuinka menetelmää käytetään, vaan myös milloin menetelmää voi ja on hyödyllistä käyttää. Siksi hoidon ensimmäisessä vaiheessa arvioidaan asiakkaan turvallisuustekijät, koska traumaattisen materiaalin uudelleen prosessointi voi saada aikaan voimakkaita, intensiivisiä tunteita.

Turvallisuustekijöihin kuuluu sen arvioiminen, onko asiakas ulkoisesti ja sisäisesti riittävän turvassa. Kun asiakas on valittu EMDR -hoitoon, terapeutti kerää kaiken sen informaation, joka tarvitaan hoitosuunnitelman tekemiseen.


PALAA ALKUUN




Valmisteluvaihe


Valmisteluvaiheessa luodaan terapeuttinen suhde, kerrotaan EMDR :n teoriasta ja prosessista, valitaan joitakin sopivia vertauskuvia onnistuneen prosessin aikaansaamiseksi ja opetetaan asiakkaalle kontrollitekniikoita, jotta hän pystyisi käsittelemään häiritsevää materiaalia, jota nousee esiin istunnon kuluessa ja istuntojen välillä. Vertauskuvana voi olla esimerkiksi juna, jossa asiakas kuvittelee istuvansa ja häiritsevät muistot ovat maisemia, jotka jäävät taakse. Kontrollitekniikoista useimmin käytetty on turvapaikka, jonka löytämiseen ja vahvistamiseen käytetään paljon aikaa ja sitä voidaan harjoitella useilla terapiaistunnoilla.


Traumatapahtuman subjektiivinen arviointi

Arviointivaiheessa terapeutti etsii asiakkaan kanssa kohteen/tapahtuman/asian, jota hoidetaan. Kun tietty traumaattinen tapahtuma on valittu, asiakas valitsee mielikuvan, joka parhaiten edustaa em. tapahtumaa. Sen jälkeen terapeutti auttaa asiakasta löytämään negatiivisen kognition eli kielteisen uskomuksen tai käsityksen itsestä. Negatiivinen kognitio ilmaisee negatiivista käsitystä itsestä traumaattisessa tapahtumassa. Tavallisia negatiivisia kognitioita ovat esim. "olen arvoton", "olen avuton", "olen paha".

Sen jälkeen valitaan positiivinen kognitio eli myönteinen tai positiivinen käsitys itsestä. Positiivinen kognitio on rationaalisempi, realistisempi ja rakentavampi arvio itsestä. Positiivisen kognition alkuperäinen tarkoitus on tarjota suunta, johon prosessissa edetään. Positiivinen kognitio tulisi olla samalla akselilla negatiivisen kognition kanssa kuten "olen arvokas", "kykenen toimimaan" ja "olen ihan hyvä ihminen".

Seuraavaksi asiakas arvioi positiivisen kognition validiteetin eli paikkansapitävyyden tai uskottavuuden (VOC, Validity of Cognition Scale, VOC) käyttämällä asteikkoa 1-7, jossa yksi tarkoittaa ei lainkaan totta ja seitsemän tarkoittaa täysin totta. Usein asiakas rationaalisesti ymmärtää, että positiivinen kognitio on totta, mutta negatiivinen affekti, joka hallitsee varastoitunutta informaatiota, luokittelee ilmaisun voimassa olevaksi negatiiviseksi uskomukseksi.

Alkuperäiseen tapahtumaan liittyvän negatiivisen tunteen voimakkuutta arvioidaan nollasta kymmeneen subjektiivisen häiriöyksikön skaalalla (SUD, Subjective Units of Disturbance Scale), jossa kymmenen tarkoittaa suurinta mahdollista häiritsevyyttä, jota asiakas voi kuvitella, ja nolla tarkoittaa emotionaalisesti neutraalia oloa. Tämä mittaus toimii pohjana muutoksen arvioimiselle prosessin aikana. Seuraavaksi asiakasta pyydetään tunnistamaan fyysisten tuntemusten paikan kehossaan, kun hän keskittyy traumaattiseen /alkuperäiseen tapahtumaan.

Seuraavissa vaiheissa on kysymys nopeutetusta informaation prosessoinnista. Näiden vaiheiden aikana tapahtuu yhtäaikainen negatiivisen affektin korjaantuminen, kognitiivinen uudelleen jäsennys ja oivallusten yleistyminen, jotka ohjaavat asiakasta tulevaisuudessa.

Prosessin aikana on tärkeää olla samanaikaisesti läsnä nykyhetkessä ja traumatapahtumassa. Traumatisoitunut saa voimakkaasti yhteyden traumatapahtumaan ja samanaikaisesti hän on turvallisesti läsnä nykyhetkessä yhdessä terapeutin kanssa. Tämä kaksoistietoisuus on tärkeää, sillä jos hoitotilanteesta puuttuu kunnollinen ote nykyhetkeen, on mahdollista, että asiakas traumatisoituu uudelleen.











PALAA ALKUUN

Poisherkistäminen

Vaihetta kutsutaan poisherkistämiseksi, koska siinä keskitytään asiakkaan negatiivisiin affekteihin, joita mitataan SUD -skaalalla. Tämä vaihe sisältää kaikki asiakkaan reaktiot mukaan lukien oivallukset, muutokset affekteissa ja kognitiivisissa rakenteissa riippumatta siitä, lisääntyykö vai väheneekö asiakkaan kokema stressi tai jumittuuko hän johonkin pisteeseen.

Kun asiakas pitää mielessään visuaalisen mielikuvan traumaattisesta tapahtumasta, negatiivisen kognition (minä muotoinen lause), kehontuntemukset ja tunteet, jotka liittyvät traumaattiseen tapahtumaan, prosessia aktivoidaan asiakkaan ja terapeutin vuorovaikutuksella, johon liittyy terapeutin toistamat silmänliikesarjat tai muut ärsykkeet kunnes SUD on laskenut nollaan tai yhteen, olettaen että niin matala arvio on validi asiakkaalle. Tämä tarkoittaa, että alkuperäinen häiriö, joka liittyi traumaattiseen tapahtumaan, on hävinnyt. Koska poisherkistämisvaiheessa voi ilmetä mm. voimakkaita abreaktioita tunteisiin tai kehoon liittyen, terapeutilta vaaditaan huomattavia kliinisiä taitoja, jotta hän pystyy käsittelemään ja sietämään esiin tulevaa materiaalia niin, että negatiivinen materiaali prosessoituu eikä jumitu. Abreaktio tarkoittaa voimakasta reaktiota, joka saattaa tapahtua kun asiakas poisherkistämisvaiheen aikana kokee uudelleen jotakin ikävää ja traumaattista tapahtumaa.


PALAA ALKUUN



Juurruttaminen

Vaihetta kutsutaan juurruttamiseksi, koska huomion kohteeksi tulee nyt aiemmin valitun positiivisen kognition vahvistaminen negatiivisen kognition sijaan. Positiivista kognitiota arvioidaan VOC-skaalalla. Vaihe on loppuunsaatettu, jos VOC on kuusi tai seitsemän. Positiivisen kognition juurruttaminen on mahdollista vain, jos häiritsevyysaste (SUD) on laskenut yhteen tai nollaan. Kun häiritsevyysaste laskee, samalla positiivisen kognition todentuntuisuus lisääntyy automaattisesti.

Kehon tarkistaminen

Asiakasta pyydetään pitämään mielessä alkuperäinen tapahtuma ja positiivinen kognitio yhtä aikaa sekä käymään mielessään läpi kehonsa tarkistaakseen, onko kehossa vielä jäljellä jännitystä ruumiin aistimusten muodossa. Mahdollisesti jäljellä olevia kehollisia tuntemuksia prosessoidaan vielä uudelleen silmänliikkeiden avulla. Kehon aistimukset ovat merkkinä siitä, että vielä muutakin informaatiota voi olla häiriintyneesti varastoituneena.

Kun nykyhetkessä tapahtuva, entistä traumatapahtumaa muistuttava tilanne aktivoi aiemmin varastoitunutta muistia, henkilö kokee kehollisia reaktioita. Ne ovat seurauksena aikaisemmasta traumatapahtumasta, jonka prosessi on jäänyt keskeneräiseksi. Kun esimerkiksi pelko laukeaa jonkin muistuttajan aikaansaamana, ihminen kokee vaaran riippumatta siitä, onko tilanne oikeasti vaarallinen vai ei. Kun pelon tunne aktivoituu nykyhetkessä, se samalla vahvistaa myös aikaisempaa reaktiota. Niin kauan kun varhaisemmat muistot ovat keskeneräisesti prosessoituneet, ne vahvistavat kehon negatiivista reaktiota ja haittaavat nykyistä käyttäytymistä.



PALAA ALKUUN



Lopettaminen

Jokaisen istunnon lopussa asiakas täytyy saada emotionaalisesti tasapainoiseen tilaan huolimatta siitä, onko prosessi ollut täydellinen vai ei. Tässä vaiheessa käytetään erilaisia itsehallintatekniikoita. Lisäksi asiakas valmistellaan siihen, mitä voi olla istuntojen välissä ja kehotetaan tekemään muistiinpanoja/päiväkirjaa kokemuksistaan.


Uudelleenarviointi

Seuraavassa istunnossa on tärkeää arvioida kuinka hoidon tulokset ovat pysyneet tai muuttuneet. Arvioinnissa käy ilmi muun muassa se, onko tullut esille ongelman muita puolia joihin tulisi jatkossa keskittyä. Samoin suunnitellaan hoitoa eteen päin. Kuten edellä käy ilmi, EMDR ei ole yksittäinen "temppu", joka tehdään eikä myöskään pelkkä sarja silmänliikkeitä. EMDR ohjeisto ei myöskään ole jäykkä malli, joka tehdään aina samalla tavalla, vaan EMDR istunto on yksilöllinen vuorovaikutustapahtuma. Terapeutilta vaaditaan kliinisiä taitoja sekä myös EMDR -menetelmän hyvää tuntemusta, jotta hän voisi onnistuneesti hyödyntää menetelmää. Persoonallisuusdynamiikan ja psykopatologian tuntemus ovat välttämättömiä, jotta terapeutti pystyisi löytämään oireiden taustalla olevat uskomukset ja minä-käsitykset.

PALAA ALKUUN
EMDR psyykkisten traumojen hoidossa

Siitä kun Francine Shapiro teki ensimmäisen tutkimuksensa koskien EMDR -menetelmän tehokkuutta, menetelmää on kehitelty edelleen ja lisää tutkimuksia aiheesta julkaistaan jatkuvasti. Vaikka EMDR vieläkin on suhteellisen uusi ja kehittymässä oleva menetelmä, sen käytöstä PTSD :n hoidossa on tehty useita kontrolloituja tutkimuksia, itse asiassa enemmän kuin kaikista muista psykoterapiamenetelmien käytöstä PTSD :n hoidossa yhteensä.

Kontrolloiduissa tutkimuksissa on verrattu EMDR:n tehokkuutta PTSD :n hoidossa muita hoitoa saaneisiin, odotuslistalla oleviin tai viivästynyttä EMDR -hoitoa saaneisiin sekä kolmantena EMDR :n eri komponentteja toisiinsa, esimerkiksi silmänliikkeitä taputuksiin.

Tutkimuksissa on saatu runsaasti näyttöä siitä, että kontrolloiduissa tutkimuksissa on todettu EMDR:n olevan tehokas PTSD:n hoitomuoto mitattuna erilaisilla mittareilla. Lisäksi on todettu, että niissä tutkimuksissa, joissa EMDR ei osoittautunut merkittävästi paremmaksi kuin muutkaan hoitomuodot, negatiivisia vaikutuksia ei EMDR -menetelmällä ollut. On myös havaittu, että tutkimuksissa, joissa EMDR -hoito oli yhtä tehokasta kuin muut traditionaaliset altistusterapiat, EMDR -hoito oli nopeampaa ja vaati vähemmän terapiaistuntoja saavuttaakseen samat tulokset muiden hoitomuotojen kanssa.

Kansainvälisissä tutkimuksissa on lisäksi selvitelty silmänliikkeiden osuutta paranemiseen. Osa tutkijoista on sitä mieltä, että EMDR pitää sisällään laajan kokoelman erilaisia terapeuttisia elementtejä, jotka on järjestelty ainutlaatuisella tavalla, mikä puolestaan selittää ilman silmänliikkeitä tapahtuvan hyödyn. Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että muu lateraalinen stimulaatio vaikuttaa samalla tavalla kuin silmänliikkeet, kuten esim. taputukset. EMDR -terapeutit käyttävät useimmiten silmänliikkeitä ja ovat sitä mieltä, että ne auttavat informaation prosessoinnissa. Joka tapauksessa on näytetty toteen, että kolmen EMDR -istunnon jälkeen traumatisoituneen aivoissa todella on normaalia aktiviteettia, mutta tarkka mekanismi, miten se tapahtuu ja kuinka tärkeä merkitys lateraalisella ärsykkeellä on näihin muutoksiin, on vielä selvittämättä.

EMDR -menetelmän tutkimustulosten arvioinnissa on myös vastakkainasettelua, joka osittain johtuu siitä, että ei ole nähty eroa yksittäisen trauman (ns. tyyppi I) hoidossa ja II -tyypin (useita erillisiä traumoja tai toistuva, pitkään jatkuva traumatisoituminen) traumojen hoidossa.

Yksimielisyys terapeuttien keskuudessa lienee kuitenkin siitä, että jos on kyseessä lapsuudenaikainen pitkään jatkuva traumojen sarja, ei mikään hoitomuoto yhdellä tai kahdella istunnolla tuota merkittäviä tuloksia. On huomattu, että PTSD diagnoosilla on rajoituksensa ja erityisen huomattavat ne ovat, kun on kyseessä varhaislapsuuden seksuaalinen ja fyysinen hyväksikäyttö. Toistaiseksi tiedetään vasta vähän siitä, mikä olisi tehokasta hoitoa tällaisen historian omaavien potilaiden kohdalla. Melko laaja yksimielisyys vallitsee siitä, että em. potilaiden hoito vaatii monenlaisten interventioiden soveltamista pitkän hoitojakson ajan.

Kuten kaikissa muissakin hoitomuodoissa voidaan olettaa, niin myös EMDR -menetelmässä, todisteet menetelmän tehokkuudesta ovat selvempiä, kun on kyseessä yksittäinen siviilielämän trauma kuin esim. kroonisesta PTSD :stä kärsivät sodan veteraanit.












PALAA ALKUUN
K�yt�nn�n kokemuksia

Vaikka Suomessa ei ole vielä toistaiseksi julkaistu yhtään tutkimusta EMDR -hoidosta, käytännön kokemukset tukevat kansainvälisiä tutkimuksia. EMDR menetelmän tehokkuus ja nopeus on silminnähtävä I-tyypin traumojen hoidossa. Kun kyseessä on II-tyypin traumat, EMDR -menetelmä on osa kokonaishoitoprosessia, jolloin EMDR menetelmää voidaan käyttää mm. resurssien juurruttamiseen, turvapaikan vahvistamiseen, liikauttamaan juuttunutta terapiaprosessia sekä muistissa olevien traumatapahtumin prosessoimiseen. I-tyypin traumat voivat olla ns. tuoreita, äsken sattuneita traumoja tai aiemmin ihmisen elämänhistoriassa sattuneita yksittäisiä traumoja. Äskettäin sattuneen traumatapahtuman käsittelyssä EMDR- menetelmä voi olla erinomainen apu psykologisen debriefing-istunnon jälkeen.

Kuitenkin on tärkeää, että terapeutti arvioi etukäteen menetelmän käyttömahdollisuuden, koska jos on kyseessä henkilö, jolla on monenlaista psyykkistä haavoittuvuutta (esim. epävakaa persoonallisuus tai dissosiaatiohäiriö), akuutissa kriisitilanteessa saattaa nousta esiin useita vanhoja käsittelemättömiä asioita. Yksi käyttökelpoisimmasta tavoista käyttää EMDR -menetelmää akuutin traumatilanteen jälkeen on fokusointi mieleentunkeutuviin aistimuksiin. Tavallista on, että traumatapahtumaan liittyvät väkisin mieleen tunkeutuvat aistimukset häiritsevät muuta prosessointia ja estävät usein traumatilanteen työstämisen ja surun käynnistymisen.



PALAA ALKUUN


Esimerkki 1

Nuori nainen hakeutui vastaanotolle, koska hän oli kolme viikkoa aiemmin joutunut poikaystävänsä väkivaltaisen kuoleman silminnäkijäksi. Poikaystävän ruhjoutuneet kasvot tunkeutuivat naisen mieleen jatkuvasti ja tulossa oleviin pääsykokeisiin lukeminen kävi hankalaksi. Ensimmäisellä tapaamisella kartoitettiin asiakkaan elämäntilanne: verkosto (perhe, ystävät), työkyky, lyhyesti aiempi elämänhistoria (onko muita merkittäviä traumatapahtumia, perheväkivaltaa jne). Lisäksi käytiin poikaystävän kuolema ja siihen liittyvät tilanteet kursorisesti läpi. Lopuksi tehtiin turvapaikkaharjoitus, joka vahvistettiin silmänliikkeillä.

Koska asiakkaan perhe tuki häntä ja ystävyyssuhteet olivat hyvät sekä aiemmassa elämänhistoriassa ei ollut erityisiä traumatapahtumia, päätin jo toisella käynnillä käyttää EMDR - menetelmää väkisin mieleen tulevien aistimusten helpottamiseksi. Istunto aloitettiin turvapaikkaharjoituksella. Asiakkaan kotona oleva sohvannurkka on turvapaikka, kuten usealla muullakin ihmisellä. Turvapaikkaharjoituksen jälkeen pyysin asiakasta ottamaan mieleensä poikaystävän ruhjoutuneet kasvot ja tehtiin silmänliikkeet. Kahden silmänliikesarjan jälkeen asiakas kertoi ruhjoutuneiden kasvojen muuttuneen poikaystävän nukkuviksi kasvoiksi. Prosessointia jatkettiin vielä edelleen, mutta samanlaisina ruhjoutuneina kasvot eivät enää palautuneet mieleen.

Samassa istunnossa käytiin vielä läpi muita seuraavaksi pahimpia aistimuksia, jotka hävisivät istunnon kuluessa. Asiakas pystyi lukemaan ja keskittymään pääsykokeisiin ja aiemmin väkisin mieleen tunkeutuneita kuvia ei tullut enää mieleen. Pääsykokeiden aikana traumojen käsittelyä ei jatkettu, vaan niiden jälkeen on palattiin uudelleen käsittelemään asiakkaan kokemaa traumaa.

Kuten aiemmin olen todennut, varhaisemmat traumat voivat aktivoitua jonkin sisäisen tai ulkoisen ärsykkeen laukaisemina, kuten seuraava esimerkki osoittaa.






PALAA ALKUUN

Esimerkki 2

Eräs keski-ikäinen asiakas valitti pääsiäisen tuloa, jo pelkkä keltainen väri sai hänen olonsa ahdistuneeksi ja hän toivoi voivansa hypätä pääsiäisen yli. Hänen miehensä oli kuollut äkilliseen sairaskohtaukseen muutamaa vuotta aiemmin pääsiäisen aikaan. Miehen kuoleman jälkeen asiakas ei ollut halunnut vastaanottaa apua, mutta kun perheen nuori aikuinen lapsi kuoli myös yllättäen vajaa kaksi vuotta isänsä kuoleman jälkeen, asiakas hakeutui hoitoon.

Traumaterapiassa oli keskitytty enemmän pojan kuolemaan, joka oli asiakkaalle jos mahdollista vielä vaikeampi asia. EMDR istunnossa lähdettiin liikkeelle asiakkaan vihaamasta keltaisesta väristä. Sen ajatteleminen tuntui erittäin häiritsevältä (SUD=9) ja häiritsevyys tuntui somaattisesti kuristavana tunteena kurkussa. Istunnon kuluessa asiakas prosessoi miehensä kuolemaa silmänliikkeitten avulla ja istunnon lopulla keltaisen värin ja pääsiäisen ajatteleminen oli täysin neutraalia.

Käytännön tasolla helpotus näkyi siinä, että asiakas koristeli kotinsa keltaisilla pääsiäiskukilla ja hän pystyi nauttimaan lomapäivistä ja juhlapyhistä. EMDR- ohjeisto ei ole jokaisessa hoitotilanteessa samanlainen ja sovelluksia erilaisia tilanteita varten on maailmalla syntynyt useita. Seuraavassa esimerkki EMDR -istunnosta, joka sujui perusohjeiston mukaan eikä jäänyt kesken, vaikkakin samaa tapahtumaa työstettiin seuraavallakin kerralla, mutta eri lähtökohdasta käsin.




PALAA ALKUUN
Esimerkki 3

1. Asiakkaan historia ja hoidon suunnitteleminen
Nuori nainen on vuosia aiemmin juuri ajokortin saatuaan joutunut liikenneonnettomuuteen, jossa hän pimeällä, jäisellä tiellä ajoi tiellä humalassa maanneen miehen päälle ja mies kuoli. Autossa mukana olivat asiakkaan ystävä ja sisko. Asiakas ei ole koskaan puhunut onnettomuudesta muiden onnettomuusautossa olleiden kanssa, ei myöskään muiden perheenjäsentensä kanssa. Onnettomuuden jälkeen asiakas on kärsinyt paniikkikohtauksista ja sisaren kanssa on ollut etäiset välit.

2. Valmisteluvaihe
Asiakkaan kanssa sovittiin EMDR -istunnosta. Kerroin hänelle etukäteen menetelmästä ja asiasta keskusteltiin. Turvapaikkaharjoitus oli tehty usealla käyntikerralla jo aiemmin ja asiakas osasi käyttää turvapaikkamielikuvaa myös arkielämässään esim. jos paniikin tunteita alkoi tulla. Turvapaikka oli hänen kodissaan tietty tuoli. Valmisteluvaiheessa asiakas valitsi vertauskuvaksi junametaforan, jota käytettäisiin mahdollisen abreaktion tullessa.

3.Traumatapahtuman subjektiivinen arviointi
Asiakas halusi työskennellä kolarimuiston kanssa. Pahinta kohtaa tapahtumasta edusti kuva, jossa asiakas näkee miehen tuulilasin edessä. Negatiivinen kognitio oli "olen avuton", positiivinen kognitio "tein parhaani". Positiivisen kognition validiteetti VOC oli 4. Kun asiakas ajatteli alkuperäistä tapahtumaa ja negatiivista kognitiota "olen avuton", hän tunsi surua, jolloin SUD (häiritsevyysasteikko) oli 7. Suru tuntui rinnassa.

4. Poisherkistäminen
Pyysin asiakasta pitämään mielessään alkuperäisen kuvan (mies tuulilasin edessä), negatiivisen kognition ("olen avuton") sekä tuntemaan surun rinnassaan ja seuraamaan silmillään sormieni liikettä. Prosessi lähti liikkeelle surun tunteen voimistumisena, jonka jälkeen asiakas alkoi nähdä tapahtumien kulkua ikään kuin tarinana. Silmänliikesarjojen aikana hänen mieleensä tuli naapureita, jotka tulivat tapahtumapaikalle, naapurin tekemä elvytys, miehen voimakas viinan ja likaisuuden haju, poliisien ja sairaankuljetuksen saapuminen, yksinäisyyden tunne, tunne siitä, ettei hän voinut välttää onnettomuutta, miehen toteaminen kuolleeksi, kotiin palaaminen isän kanssa, itku, paleleminen eikä kukaan halannut tai lämmittänyt häntä kotona, seuraavat päivät kuulusteluineen, viha itseä kohtaan, naapurin Kalle, joka oli ainoa, joka lohdutti häntä ja jälleen paluu siihen, ettei hän voinut estää onnettomuutta. Lopuksi asiakkaalla tulee mieleen nykyhetki. Kun pyysin asiakasta palauttamaan mieleen alkuperäisen tapahtuman, kuva oli muuttunut erilaiseksi, tuoksu oli erilainen, lämpötila oli erilainen ja hänen silmiensä eteen tuli asuton mittaritaulu. Häiritsevyys (SUD) oli laskenut nollaan.

5. Juurruttaminen (installation)
Kysyin asiakkaalta, sopivatko sanat "tein parhaani" vielä, vai haluaisiko hän uskoa jotain muuta itsestään. Hän valitsi edelleen saman lauseen. Pyysin häntä ajattelemaan alkuperäistä tapahtumaa ja sanoja " tein parhaani" . Kysyin kuinka todelta nuo sanat nyt tuntuivat. Sanat tuntuivat täysin todelta eli VOC oli 7.Sen jälkeen vahvistettiin (juurrutettiin) positiivinen kognitio sarjalla silmänliikkeitä.

6. Kehon tarkistaminen
Pyysin asiakasta sulkemaan silmänsä ja käymään läpi kehonsa ajatellen samalla alkuperäistä tapahtumaa ja positiivista kognitiota “Tein parhaani” ja kertomaan, tuntuuko jotain jännitystä jossain. Asiakas kertoi kehossaan olevan rento, mukava ja lämpöinen tunne. Vahvistettiin tunne silmänliikesarjalla.

7. Lopettaminen
Lopuksi muistutin asiakasta siitä, että prosessi voi jatkua kotonakin, hän voi nähdä unia tms. Pyysin asiakasta kirjoittamaan muistiin mahdolliset havainnot ja istunto lopetettiin turvapaikkaharjoitukseen.

8. Uudelleen arviointi
Seuraavalla käynnillä asiakas kertoi unen, jonka oli nähnyt edellisen kerran jälkeen. Lisäksi hän kertoi olleensa euforinen, hyvällä tuulella ja pitkästä aikaa hänelle kuului hyvää. Hän oli soittanut siskolleen ja äidilleen, joiden kanssa hän ensimmäistä kertaa keskusteli onnettomuudesta. Asiakas halusi jatkaa EMDR työskentelyä vielä onnettomuudesta, koska häntä vaivasi se, ettei hän ollut koskaan ajatellut sitä, että myös hänen ystävänsä ja sisarensa olivat kärsineet onnettomuuden jälkeen. Hoitoa jatkettiin tästä eteenpäin.

Lähde: Päivi Saarinen, Traumapsykoterapeutti www.traumaterapiasarastus.fi