Traumatisoiva tapahtuma on mikä tahansa yksilön kokema uhkaava tilanne, joka aiheuttaa epätavallisen voimakkaita, normaalia elämää häiritseviä reaktioita. Traumatisoiva tapahtuma voi koskettaa yhtä henkilöä (omaisen kuolema, väkivallan uhriksi joutuminen) tai vaikutuksen piiriin voi joutua perhe, ryhmä tai yhteisö (aseellinen ryöstö, työpaikkaonnettomuus, työtoverin itsemurha tai suuronnettomuus). Yksittäinen traumatisoiva tapahtuma aiheuttaa ns. I-tyypin trauman.
Toistuva traumatisoiva tekijä ihmisen elämässä (esim. perheväkivalta, insesti, koulukiusaaminen/ työpaikkakiusaaminen) aiheuttaa ns. II-tyypin trauman. Trauma määritellään henkiseksi tai ruumiilliseksi vaurioksi tai haavaksi. Sen aiheuttaa traumatisoiva tapahtuma, joka saa aikaan traumaattista stressiä. Stressi on rasitusta tai painetta. Voimakas fyysinen ja psyykkinen rasitus aiheuttaa ihmisessä fyysisen ja psyykkisen sopeutumisreaktion.
Stressi koetaan ahdistuksena, jonka aiheuttaa uhkan havaitseminen. Ahdistus voi ilmetä muuttuneena käyttäytymisenä, ruumiillisina oireina ja/tai tunnereaktioina.
Traumaattinen kriisi on psyykkinen tilanne, jossa yksilö kohtaa ulkoisen tapahtuman, joka uhkaa hänen ruumiillista olemassaoloaan, sosiaalista identiteettiään ja turvallisuuttaan tai tyydytysmahdollisuuksiaan. Traumatisoivissa tapahtumissa yksilö voi olla tai kokea olevansa kuolemanvaarassa tai joutua todistamaan läheisen ihmisen kuolemanvaaraa. Jo yhden erittäin voimakkaan traumatisoivan tapahtuman seurauksena saattaa kuva maailmasta ja elämisen luonteesta muuttua. Kokemukset voivat synnyttää myös ehdollistuneita pelkoreaktioita, jolloin aiemmin neutraalit asiat alkavat aiheuttaa pelkoa.
Traumatisoiva tapahtuma uhkaa ihmisen uskomusjärjestelmää. Yleensä terve ihminen uskoo, että maailma on hyvä, elämä on tarkoituksenmukaista ja että ihmiset ovat arvokkaita. Järkyttävä tapahtuma voi murskata uskomusjärjestelmän, koska se tapahtuu ennustamatta ja sattumanvaraisesti. Haavoittumattomuuden illuusio häviää ja ihminen menettää hallinnantunteensa. Traumaattiset kokemukset ovat ihmisen psyykelle erityisiä sen vuoksi, että ne tallentuvat muistiin toisin kuin arkipäivän tapahtumat. Kun yksilö joutuu voimakkaasti stressaavaan tilanteeseen, hänen elimistössään erittyy endogeenisia hormoneja ns. stressihormoneja, jotka vahvistavat traumaattisen tilanteen muistiin tallentumista.
Traumaattiset muistot tallentuvat ainakin osittain ei-kielellisessä muodossa: visuaalisesti, hajuina, tunteina, ääninä ja kinesteettisesti ilman semanttista rakennetta. Ihmisen tulisi myöhemmin rakentaa tuntemuksiaan vastaava kielellinen kertomus tilanteesta sitä mukaa kun käsitys tapahtuneesta tarkentuu. Traumaattisen kriisin sokkivaiheen jälkeiseen toipumiseen kuuluu sekä kokemuksen toistuva mieleen tunkeutuminen että sen aktiivinen välttely sekä ylivireysoireet. Jos edellä mainitut oireet ovat voimakkaita vielä yli kuukausi tapahtuman jälkeen, ja jos henkilö ei pysty toimimaan kuten tavallisesti on luultavaa, että kyseessä on
traumaperäinen stressihäiriö.
Traumaperäinen stressihäiriö (PTSD) sisältää seuraavat osatekijät:
- traumatisoiva tapahtuma
- tapahtuman tunkeutuva uudelleenkokeminen ja uudelleenkuvittelu (esim. takaumat, toistuvat ajatukset ja unet)
- tapahtumasta muistuttavien paikkojen, ihmisten, keskustelujen ja muiden tekijöiden jatkuva välttely ja yleinen psykologinen turtuminen, lisäksi voi esiintyä ulkopuolisuuden tunteita, mielenkiinnon vähentymistä arkisiin
toimintoihin ja tunne tulevaisuuden lyhentymisestä - jatkuvia ylivireysoireita, kuten keskittymisvaikeuksia, unihäiriöitä, ärtyisyyttä, kiukkua, vahvoja säpsähtämisreaktioita ja toimintakyvyn huononemista
Traumaattisessa kriisissä ihmisen aikaisemmat selviytymiskeinot eivät riitä muuttuneessa tilanteessa. Stressistä voi selviytyä tehokkaimmin kohtaamalla ja läpityöskentelemällä traumaattiset kokemukset. Näin ihminen palauttaa menetetyn elämänhallinnan tunteen ja kehittää uusia selviytymiskeinoja.
Traumaattisen kriisin vaiheittainen eteneminen:
- Sokkivaihe, joka kestää muutamasta sekunnista vuorokausiin. Sokkivaiheessa ihminen pitää todellisuutta etäällä
ja hänen tietoisuutensa on usein hämärtynyt. - Reaktiovaihe, joka kestää usein joitakin kuukausia. Reaktiovaiheessa ihminen alkaa kohdata tapahtunutta, ja sen aiheuttamat tunteet heräävät.
- Korjaamisvaihe
- Uudelleen suuntautumisen vaihe
Traumaattisen kriisin alkuun liittyvä voimakas reagointi on kuvattu myös diagnoosilla äkillinen stressihäiriö. Äkillinen stressihäiriö on ohimenevä häiriö, joka kehittyy mieleltään terveelle ihmiselle reaktiona poikkeukselliseen ruumiilliseen tai henkiseen stressiin ja väistyy tuntien tai päivien kuluessa. Oirekuva on monimuotoinen ja siihen kuuluu alussa
mm. huumaantunut olo, tietoisuuden ja huomiokyvyn kaventuminen, kyvyttömyys ymmärtää ärsykkeitä ja ajan ja paikan tajun häiriytyminen.
Tilaa voi seurata lisääntyvä vetäytyminen ympäröivästä tilanteesta sekä kiihtymys ja yliaktiivisuus. Paniikkiahdistuksen autonomisia oireita ilmenee yleisesti. Oireet ilmaantuvat tavallisesti muutamassa minuutissa rasittavan ärsykkeen tai tapahtuman vaikutuksen alettua ja häviävät parissa kolmessa päivässä. Tapahtumaan saattaa liittyä osittainen tai täydellinen muistinmenetys.
Psyykkinen trauma voi vaikuttaa ihmisen toimintakykyyn ja terveyteen ja heikentää elämänlaatua. Trauman kielteiset vaikutukset näkyvät esimerkiksi aikuisilla työkyvyssä ja lapsilla ja nuorilla koulusuoriutumisessa ja ihmissuhteissa.
Syvä I-tyypin traumatisoituminen tai II-tyypin trauma voi johtaa pysyvään persoonallisuuden muutokseen (kompleksinen traumaperäinen stressihäiriö).
Komplisoituneen traumaperäisen stressihäiriön oireet
Tunne- ja impulssisäätelyn muuttuminen
- Tunnesäätely
- Vihan säätely
- Itsetuhoisuus
- Itsetuhoajatukset
- Vaikeus seksuaalisuhteen säätelyssä
- Korostunut riskinotto
Huomio- ja keskittymiskyvyn muutokset
- Amnesia
- Tilapäiset dissosiaatioepisodit ja depersonalisaatio
Muutokset minäkäsityksessä
- Tehottomuus
- Pysyvä vahingoittuminen
- Syyllisyys ja vastuu
- Häpeä
- Kukaan ei voi ymmärtää
- Vähättely
Muutokset rikoksentekijän havaitsemisessa
- Vääristyneiden uskomusten omaksuminen
- Rikoksentekijän ihannointi
- Rikoksentekijän vahingoittamisen ajatteleminen
Muutokset suhteissa toisiin
- Kyvyttömyys luottaa
- Reviktimisaatio
- Todistajana toimiminen
Somatisointi
- Ruuansulatusjärjestelmä
- Krooninen kipu
- Sydän- ja keuhko-oireita
- Konversio-oireet
- Seksuaaliset oireet
Merkitysjärjestelmien muutokset
- Epätoivo ja toivottomuus
- Aikaisempien uskomusten menetys