Vaikka Suomessa ei ole vielä toistaiseksi julkaistu yhtään tutkimusta EMDR -hoidosta, käytännön kokemukset tukevat kansainvälisiä tutkimuksia. EMDR menetelmän tehokkuus ja nopeus on silminnähtävä I-tyypin traumojen hoidossa. Kun kyseessä on II-tyypin traumat, EMDR -menetelmä on osa kokonaishoitoprosessia, jolloin EMDR menetelmää voidaan käyttää mm. resurssien juurruttamiseen, turvapaikan vahvistamiseen, liikauttamaan juuttunutta terapiaprosessia sekä muistissa olevien traumatapahtumin prosessoimiseen. I-tyypin traumat voivat olla ns. tuoreita, äsken sattuneita traumoja tai aiemmin ihmisen elämänhistoriassa sattuneita yksittäisiä traumoja. Äskettäin sattuneen traumatapahtuman käsittelyssä EMDR- menetelmä voi olla erinomainen apu psykologisen debriefing-istunnon jälkeen.
Kuitenkin on tärkeää, että terapeutti arvioi etukäteen menetelmän käyttömahdollisuuden, koska jos on kyseessä henkilö, jolla on monenlaista psyykkistä haavoittuvuutta (esim. epävakaa persoonallisuus tai dissosiaatiohäiriö), akuutissa kriisitilanteessa saattaa nousta esiin useita vanhoja käsittelemättömiä asioita. Yksi käyttökelpoisimmasta tavoista käyttää EMDR -menetelmää akuutin traumatilanteen jälkeen on fokusointi mieleentunkeutuviin aistimuksiin. Tavallista on, että traumatapahtumaan liittyvät väkisin mieleen tunkeutuvat aistimukset häiritsevät muuta prosessointia ja estävät usein traumatilanteen työstämisen ja surun käynnistymisen.
Esimerkki 1
Nuori nainen hakeutui vastaanotolle, koska hän oli kolme viikkoa aiemmin joutunut poikaystävänsä väkivaltaisen kuoleman silminnäkijäksi. Poikaystävän ruhjoutuneet kasvot tunkeutuivat naisen mieleen jatkuvasti ja tulossa oleviin pääsykokeisiin lukeminen kävi hankalaksi. Ensimmäisellä tapaamisella kartoitettiin asiakkaan elämäntilanne: verkosto (perhe, ystävät), työkyky, lyhyesti aiempi elämänhistoria (onko muita merkittäviä traumatapahtumia, perheväkivaltaa jne). Lisäksi käytiin poikaystävän kuolema ja siihen liittyvät tilanteet kursorisesti läpi. Lopuksi tehtiin turvapaikkaharjoitus, joka vahvistettiin silmänliikkeillä.
Koska asiakkaan perhe tuki häntä ja ystävyyssuhteet olivat hyvät sekä aiemmassa elämänhistoriassa ei ollut erityisiä traumatapahtumia, päätin jo toisella käynnillä käyttää EMDR -menetelmää väkisin mieleen tulevien aistimusten helpottamiseksi. Istunto aloitettiin turvapaikkaharjoituksella. Asiakkaan kotona oleva sohvannurkka on turvapaikka, kuten usealla muullakin ihmisellä. Turvapaikkaharjoituksen jälkeen pyysin asiakasta ottamaan mieleensä poikaystävän ruhjoutuneet kasvot ja tehtiin silmänliikkeet. Kahden silmänliikesarjan jälkeen asiakas kertoi ruhjoutuneiden kasvojen muuttuneen poikaystävän nukkuviksi kasvoiksi. Prosessointia jatkettiin vielä edelleen, mutta samanlaisina ruhjoutuneina kasvot eivät enää palautuneet mieleen.
Samassa istunnossa käytiin vielä läpi muita seuraavaksi pahimpia aistimuksia, jotka hävisivät istunnon kuluessa. Asiakas pystyi lukemaan ja keskittymään pääsykokeisiin ja aiemmin väkisin mieleen tunkeutuneita kuvia ei tullut enää mieleen. Pääsykokeiden aikana traumojen käsittelyä ei jatkettu, vaan niiden jälkeen on palattiin uudelleen käsittelemään asiakkaan kokemaa traumaa.
Kuten aiemmin olen todennut, varhaisemmat traumat voivat aktivoitua jonkin sisäisen tai ulkoisen ärsykkeen laukaisemina, kuten seuraava esimerkki osoittaa.
Esimerkki 2
Eräs keski-ikäinen asiakas valitti pääsiäisen tuloa, jo pelkkä keltainen väri sai hänen olonsa ahdistuneeksi ja hän toivoi voivansa hypätä pääsiäisen yli. Hänen miehensä oli kuollut äkilliseen sairaskohtaukseen muutamaa vuotta aiemmin pääsiäisen aikaan. Miehen kuoleman jälkeen asiakas ei ollut halunnut vastaanottaa apua, mutta kun perheen nuori aikuinen lapsi kuoli myös yllättäen vajaa kaksi vuotta isänsä kuoleman jälkeen, asiakas hakeutui hoitoon.
Traumaterapiassa oli keskitytty enemmän pojan kuolemaan, joka oli asiakkaalle jos mahdollista vielä vaikeampi asia. EMDR istunnossa lähdettiin liikkeelle asiakkaan vihaamasta keltaisesta väristä. Sen ajatteleminen tuntui erittäin häiritsevältä (SUD=9) ja häiritsevyys tuntui somaattisesti kuristavana tunteena kurkussa. Istunnon kuluessa asiakas prosessoi miehensä kuolemaa silmänliikkeitten avulla ja istunnon lopulla keltaisen värin ja pääsiäisen ajatteleminen oli täysin neutraalia.
Käytännön tasolla helpotus näkyi siinä, että asiakas koristeli kotinsa keltaisilla pääsiäiskukilla ja hän pystyi nauttimaan lomapäivistä ja juhlapyhistä. EMDR -ohjeisto ei ole jokaisessa hoitotilanteessa samanlainen ja sovelluksia erilaisia tilanteita varten on maailmalla syntynyt useita. Seuraavassa esimerkki EMDR -istunnosta, joka sujui perusohjeiston mukaan eikä jäänyt kesken, vaikkakin samaa tapahtumaa työstettiin seuraavallakin kerralla, mutta eri lähtökohdasta käsin.
Esimerkki 3
1. Asiakkaan historia ja hoidon suunnitteleminen
Nuori nainen on vuosia aiemmin juuri ajokortin saatuaan joutunut liikenneonnettomuuteen, jossa hän pimeällä, jäisellä tiellä ajoi tiellä humalassa maanneen miehen päälle ja mies kuoli. Autossa mukana olivat asiakkaan ystävä ja sisko. Asiakas ei ole koskaan puhunut onnettomuudesta muiden onnettomuusautossa olleiden kanssa, ei myöskään muiden perheenjäsentensä kanssa. Onnettomuuden jälkeen asiakas on kärsinyt paniikkikohtauksista ja sisaren kanssa on ollut etäiset välit.
2. Valmisteluvaihe
Asiakkaan kanssa sovittiin EMDR -istunnosta. Kerroin hänelle etukäteen menetelmästä ja asiasta keskusteltiin. Turvapaikkaharjoitus oli tehty usealla käyntikerralla jo aiemmin ja asiakas osasi käyttää turvapaikkamielikuvaa myös arkielämässään esim. jos paniikin tunteita alkoi tulla. Turvapaikka oli hänen kodissaan tietty tuoli. Valmisteluvaiheessa asiakas valitsi vertauskuvaksi junametaforan, jota käytettäisiin mahdollisen abreaktion tullessa.
3.Traumatapahtuman subjektiivinen arviointi
Asiakas halusi työskennellä kolarimuiston kanssa. Pahinta kohtaa tapahtumasta edusti kuva, jossa asiakas näkee miehen tuulilasin edessä. Negatiivinen kognitio oli “olen avuton”, positiivinen kognitio “tein parhaani”. Positiivisen kognition validiteetti VOC oli 4. Kun asiakas ajatteli alkuperäistä tapahtumaa ja negatiivista kognitiota “olen avuton”, hän tunsi surua, jolloin SUD (häiritsevyysasteikko) oli 7. Suru tuntui rinnassa.
4. Poisherkistäminen
Pyysin asiakasta pitämään mielessään alkuperäisen kuvan (mies tuulilasin edessä), negatiivisen kognition (“olen avuton”) sekä tuntemaan surun rinnassaan ja seuraamaan silmillään sormieni liikettä. Prosessi lähti liikkeelle surun tunteen voimistumisena, jonka jälkeen asiakas alkoi nähdä tapahtumien kulkua ikään kuin tarinana. Silmänliikesarjojen aikana hänen mieleensä tuli naapureita, jotka tulivat tapahtumapaikalle, naapurin tekemä elvytys, miehen voimakas viinan ja likaisuuden haju, poliisien ja sairaankuljetuksen saapuminen, yksinäisyyden tunne, tunne siitä, ettei hän voinut välttää onnettomuutta, miehen toteaminen kuolleeksi, kotiin palaaminen isän kanssa, itku, paleleminen eikä kukaan halannut tai lämmittänyt häntä kotona, seuraavat päivät kuulusteluineen, viha itseä kohtaan, naapurin Kalle, joka oli ainoa, joka lohdutti häntä ja jälleen paluu siihen, ettei hän voinut estää onnettomuutta. Lopuksi asiakkaalla tulee mieleen nykyhetki. Kun pyysin asiakasta palauttamaan mieleen alkuperäisen tapahtuman, kuva oli muuttunut erilaiseksi, tuoksu oli erilainen, lämpötila oli erilainen ja hänen silmiensä eteen tuli asuton mittaritaulu. Häiritsevyys (SUD) oli laskenut nollaan.
5. Juurruttaminen (installation)
Kysyin asiakkaalta, sopivatko sanat “tein parhaani” vielä, vai haluaisiko hän uskoa jotain muuta itsestään. Hän valitsi edelleen saman lauseen. Pyysin häntä ajattelemaan alkuperäistä tapahtumaa ja sanoja ” tein parhaani” . Kysyin kuinka todelta nuo sanat nyt tuntuivat. Sanat tuntuivat täysin todelta eli VOC oli 7.Sen jälkeen vahvistettiin (juurrutettiin) positiivinen kognitio sarjalla silmänliikkeitä.
6. Kehon tarkistaminen
Pyysin asiakasta sulkemaan silmänsä ja käymään läpi kehonsa ajatellen samalla alkuperäistä tapahtumaa ja positiivista kognitiota “Tein parhaani” ja kertomaan, tuntuuko jotain jännitystä jossain. Asiakas kertoi kehossaan olevan rento, mukava ja lämpöinen tunne. Vahvistettiin tunne silmänliikesarjalla.
7. Lopettaminen
Lopuksi muistutin asiakasta siitä, että prosessi voi jatkua kotonakin, hän voi nähdä unia tms. Pyysin asiakasta kirjoittamaan muistiin mahdolliset havainnot ja istunto lopetettiin turvapaikkaharjoitukseen.
8. Uudelleen arviointi
Seuraavalla käynnillä asiakas kertoi unen, jonka oli nähnyt edellisen kerran jälkeen. Lisäksi hän kertoi olleensa euforinen, hyvällä tuulella ja pitkästä aikaa hänelle kuului hyvää. Hän oli soittanut siskolleen ja äidilleen, joiden kanssa hän ensimmäistä kertaa keskusteli onnettomuudesta. Asiakas halusi jatkaa EMDR työskentelyä vielä onnettomuudesta, koska häntä vaivasi se, ettei hän ollut koskaan ajatellut sitä, että myös hänen ystävänsä ja sisarensa olivat kärsineet onnettomuuden jälkeen. Hoitoa jatkettiin tästä eteenpäin.
Lähde: Päivi Saarinen, Traumapsykoterapeutti www.traumaterapiasarastus.fi